On vähän kirjoittelu jäänyt. Eikä oikein ollu mihinkään aikaa. Ja en tiedä, että eksyykö tänne mun blogiin oikeasti enää ketään lukijoitakaan. Ja kirjoitankohan vain itselleni. No onhan tämä ihan hyvä tapa purkaa asioita, ja avautua. Kun välttämättä kukaan ei lue, heh mutta tottakai näitä lukea saa, mutta hyvä terapiakeino.

Eteenpäin ei hirveästi olla menty missään, tylsää tää asioiden paikalla pysyminen. Tyttöäkään en ole nähnyt, vaikka on pitänyt mennä muutamia kertoja kahville, tai sinne leffaan, mutta molemmilla kerroilla, kun ollaan yritetty nähdä, ni kummallaki on ollu jotain muuta menoa. Kyllä tietty haluaisin leffaan, mutta aikaa ei taida silläkään olla. Noh, kyllä taas joku päivä aikaa tulee.

Hieman kaipaava olo. Voisipas ajan pysäyttää, ja jäädä jumiin johonkin tiettyyn kohtaan elämässä. Ei tarvisi huolehtia mistään, vaan olla rakkaitensa kanssa ja olla kuin paratiisissa.