Olipas yö. Tuli kaverin kanssa vähän sekoiltua, ei nyt mitään kummempia kylläkään, mutta juotiin meillä kaljaa, ja valvottiin koko yö. Noh, ei me ihan pelkällä kaljalla valvottu. Mutta oli todella hauskaa, juttua riitti. Silloin olin todella onnellinen. Myöhemmin tänään päivällä tuli kyllä aika masis fiilis.  Kaikki jotenkin yhtäkkiä purkautui ihmeellisesti. Muistelin yhtä tyttöä, ja kertoilin kaverilleni juttuja siitä kun oltiin sen tytön kanssa yhdessä. Eipä olisi taaskaan pitänyt muistella mitään. Saa vain pahan olon aikaan. Mun mielestä rakkaus säilyy aina. Näin on mulle käynyt, vaikka en saa olla enää hänen kanssaan yhdessä. Hänellä on jo toinen, joten en tule koskaan saamaan häntä takaisin. Tyydyn sitten vain tähän, että saan unelmoida ja muistella vanhoja. Sanoinkin hänelle silloin, että tulet olemaan aina sydämesäni, en tiedä uskoiko hän sitä edes, mutta totta se vaan on. En tiedä miksi se niin paljon merkkasi mulle. No oltiinhan kyllä n. 2,5 v yhdessä, sitten tuli ero, jonka syy on vieläkin hieman hämärän peitossa.

En varmaan koskaan tule enää rakastumaan. Eikä kukaan tälläistä peikkopoikaa haluaisikaan. Jeps, jään tässä kai tuijottelemaan ulos ikkunasta jos sieltä joku prinsessa näkyisi, joka olisi mua varten, mutta tuskin kuitenkaan.